Olenhan mä täällä vielä. Ei vaan ole tullut kirjoiteltua mitään. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta en nyt jaksa näpytellä sen enempää. Pari asiaa voisin kuitenkin kertoa...

...äitikissamme, Hipsu, ilmestyi kotiin viikkoa ennen isänpäivää. Oli ollut kadoksissa lähes neljä kuukautta, emmekä enää ukoneet sen paluuseen. Ilo oli valtava, kun takaovelta kuului maukunaa. Kotiinpalustaan asti Hipsu on ollut kotiarestissa. Eihän sitä enää uskalla ulos päästää, kun se jatkuvasti katoaa.

Ja toinen juttu...

...pikku laivakoiramme oli isänpäivänä ensimmäisessä näyttelyssään ja oli rotunsa paras pentu. Arvakkaa oonko ylpee?!?!

Joo, en ny jaksa enempää näpytellä. Joulunodotusta kaikille. :-)

Pikku lisäys vielä...maalasin Iitasta taulun, johon voin keräillä kaikki ne miljoonat rusetit, jotka hän tulee vielä näyttelyistä saamaan. Joo-o!